Bostonin kuristaja

Wikipediasta, mutta visuaalisesti houkutteleva

Tämä artikkeli käsittelee sarjamurhaajaa. Vuoden 1968 elokuvasta kertoo Bostonin kuristaja (elokuva).

Albert Henry DeSalvo

Bostonin kuristaja on nimi, joka annettiin 1960-luvulla Bostonissa toimineelle sarjamurhaajalle.

Kolmetoista naista murhattiin 14. kesäkuuta 1962 – 4. tammikuuta 1964 Bostonin alueella. Iältään uhrit sijoittuivat 19 ja 85 ikävuoden välille. Jokainen uhri murhattiin omassa asunnossaan; heidät oli raiskattu ja sitten kuristettu vaatekappaleilla kuoliaaksi. Koska murtojälkiä ei löytynyt, uhrit ilmeisesti tunsivat hyökkääjän tai ainakin päästivät hänet sisään vapaaehtoisesti. Monia uhreista oli pahoinpidelty hirvittävin tavoin ja asunnot myllätty täysin sekaisin tavalla, jonka katsottiin viittaavan psykopaattiin.

Uhrit

Anna E. Slesers, 55, löydettiin 14. kesäkuuta, 1962
Mary Mullen, 85, löydettiin 28. kesäkuuta, 1962.
Nina Nichols, 68, löydettiin 30. kesäkuuta, 1962.
Helen Blake, 65, löydettiin 30. kesäkuuta, 1962.
Ida Irga, 75, löydettiin 21. elokuuta, 1962.
Jane Sullivan, 67, löydettiin 30. elokuuta, 1962.
Sophie Clark, 21, löydettiin 5. joulukuuta, 1962.
Patricia Bissette, 23, löydettiin 31. joulukuuta, 1962.
Mary Brown, 69, löydettiin 9. maaliskuuta, 1963.
Beverly Samans, 23, löydettiin 8. toukokuuta, 1963.
Evelyn Corbin, 58, löydettiin 6. syyskuuta, 1963.
Joann Graff, 23, löydettiin 23. marraskuuta, 1963.
Mary Sullivan, 19, löydettiin 4. tammikuuta, 1964.

Epäillyt

Albert DeSalvo

27. lokakuuta 1964 etsiväksi tekeytynyt tuntematon mies pääsi sisään erään nuoren naisen asuntoon. Hän sitoi uhrinsa sänkyyn ja raiskasi tämän, mutta keskeytti yhtäkkiä toimensa ja lähti paikalta anteeksi pyydellen. Poliisi otti naisen kuvauksen perusteella kiinni Albert Henry DeSalvon (3. syyskuuta 1930 – 26. marraskuuta 1973). Kun tämän valokuva julkistettiin, lukuisat naiset tunnistivat hänet samaksi mieheksi, joka oli käynyt heidän kimppuunsa. DeSalvo tuomittiin vuonna 1967 elinkautiseen vankeuteen useista seksuaali- ja omaisuusrikoksista. Vankilassa hän tunnusti olleensa myös Bostonin kuristaja. DeSalvon syyllisyyteen ei kuitenkaan uskottu.^[1]^[2] Hänet murhattiin selliinsä kuusi vuotta myöhemmin. DeSalvon surmaajaa tai surmaajia ei koskaan saatu selville.

Myöhemmin tehtyjen tutkimusten perusteella on selvinnyt, että alkuperäisissä tutkimuksissa oli tehty huomattavia virheitä sekä kuulusteluissa kirjauksia merkitty väärin. Hänen tunnustuksissaan oli selkeitä ristiriitoja tosiasioiden kanssa. Esimerkiksi eräisiin uhreihin ei ollut kohdistunut sellaista väkivaltaa, kuin DeSalvo oli väittänyt. DeSalvo uskottiin lukeneen monia tunnustuksessaan kertomiaan seikkoja sanomalehdistä, joissa teoista raportoitiin erittäin yksityiskohtaisesti uhrien vaatetusta myöten.^[3] Lisäksi monet silminnäkijät kertoivat, ettei DeSalvo muistuttanut ulkonäöltään lainkaan Bostonin kuristajaa.^[4] DeSalvoa tutkineen psykiatrin mukaan tämä ei sopinut Bostonin kuristajan psykologiseen profiiliin. Bostonin kuristajan uskotaan olleen psykopaatti ja kärsineen vahvasta misogyniasta^[5].

Vuonna 2001 tehdyt DNA-testit eivät osoittaneet DeSalvoa syylliseksi Mary Sullivanin kuolemaan. Tuolloin saadut DNA-näytteet eivät kuitenkaan olleet niiden kunnon vuoksi käyttökelpoisia.^[6] DeSalvo antoi myös itse ymmärtää, että hän oli ottanut murhista syyt niskoilleen kuuluisuuden ja rikastumisen toivossa.^[7] Kesällä 2013 DeSalvon DNA:ta päästiin vertaamaan uhreista löytyneeseen vieraaseen DNA:han, kun rikostutkijat saivat luvan DeSalvon haudan avaamiseen. Testien perusteella paljastui, että DeSalvo oli kyseisten murhien tekijä 99,99% todennäköisyydellä.^[1]^[6]^[8]

George Nassar

Albert DeSalvo tutustui vankilassa elinkautista vankeusrangaistusta istuneeseen George Nassariin, jolla oli tuomiot kahdesta murhasta. Sittemmin on pidetty mahdollisena, että DeSalvo saattoi saada tietoja kuristusmurhista Nassarilta^[3]. Nassaria on luonnehdittu vaaralliseksi ja manipuloivaksi psykopaatiksi, jonka älykkyysosamäärä on neron tasolla.^[9] Nassar sopi Bostonin kuristajan profiiliin ja muistutti kuvattua epäiltyä myös ulkonäöltään. Myös eräs mahdollisesti Bostonin kuristajan kanssa keskustellut nainen kertoi Nassarin ja kohtaamansa miehen ulkonäöllisestä samankaltaisuudesta. Kyseinen tuntematon mies oli yrittänyt päästä naisen asuntoon väittämällä itseään maalariksi, jonka oli määrä kartoittaa asuntoon tekeillä olevaa maalausurakkaa. Nainen ei päästänyt miestä sisään ja myöhemmin hänelle selvisi, ettei mitään maalausurakkaa ollut todellisuudessa edes suunnitteilla.^[4]